Tänään ei sitten aamulla ollutkaan niin paljon pakkasta ja vaihdoin toppapuvun pois. Aivan järkyttävä viima meni luihin ja ytimiin. Tein ensin muutamat korjaukset ja sitten kun katselimme kuinka ulkona keli senkun muuttui, aloitin tekemään itselleni työasua. Erikoismittapukine opinnoissa piirsimme henkilökohtaisen peruskaavan ja sillä kaavalla sitten leikkasin pellava/viskoosi tunikan vähän pidemmällä hihalla ja avarammalla pääntiellä. Lisäsin hihansuihin pitsit, jotka olin värjännyt koulussa ja ne ompelin ensin kaitaleen päälle. Kangas oli nyt kyllä ihan uusi, mutta koristeet vanhat.

 Eilen illalla pesin kankaan varmuuden vuoksi kutistumisen takia. Iltapäivä meni ompeluun ja kello 16 aikaan pääsin kotiin ja keräsin kimpsut ja kampsut ja menin kohti tuulta ja tuiskua mäen ylös ja alas. Vahtimestari oli minua onneksi vastassa, jotta löysin valokatkasiat. Hänellä ei ollutkaan mitään kiirettä ja enismmäinen ryhmäläinenkin tupsahti sisään. 

 Ryhmäläisiä saapui 10 henkilöä ja olin pöydälle laittanut pellavaliinan ja tuikut palamaan. Levittänyt tilkut, peiton ja laukun pöydälle. Työkalupakkini. Kerroin ensin itsestäni ja rakkaudesta käsitöihin. keltinmäkeläisyydestäni ja yrittäjyydestä. Sen jälkeen kävimme kaikkien kanssa läpi suhde isoäidinneliöön samalla, kun he esittelivät itsensä. Kierroksen aikana kävi selville, että osalla virkkaamisesta oli kulunut tosi kauan ja osa oli virkkauksen kanssa hyvinkin sinut.

 Ohjasin mallineliöiden ja ohjeen mukaan ja virkkasin paksulla kuteella malliksi. Yllättävän vaikeaa oli osalla lukea piirustusta ja ymmärtää kuinka neliö kasvaa. Ensimmäinen puolitoista tuntinen meni nopeasti ja sitten olisikin voinut olla, vaikka kahvin paikka. Toinen asia mihin kiinnitin huomiota oli se, että olisi pitänyt näyttää ensin kokonaan osa neliön virkkausta sitä tarvitseville, eikä vuorotellen heti auttaa kaikkia.

 Tunnelma oli mukava. Ryhmäläiset juttelivat keskenään ja minä muistin pitää suuni kiinni välillä. Suurin ihanuus oli se, kun kello 20 jälkeen osa teki lähtöä saunaan ja lumitöihin sanoivat, ensi tiistaina nähdään. 

 Nyt kello tulee 23 ja silmät sikkuralla tätä kirjoitan, mutta iloisena ja onnellisena. Äsken sain viestin ja kuvan, missä oli neliötä jatkettu ja kerrottiin, että KOUKUSSA. Toisessa viestissä kiitettiin isosti mukavasta illasta. Ensi kerralla jatketaan neulonnalla ja muistetaan kahvitella, koska eräs lady lupasi leipoa piirakan. 

Olin sitten ohjaamassa.

Avainkuori