Terveisiä Portugalista.

 Matkustimme koko tiistaipäivän Portugalista Mikon luota Pinhal Novosta. Tiistai aamu oli surullinen Brysselin pommien takia ja jännitti matkustaa muutenkin. Meillä oli lento Lissabon-Amsterdam ja Amsterdam-Helsinki. Pääsimme lähtemään ajoissa kämpiltä, majatalosta, jossa aivan ihana emäntä piti meistä huolta. Majatalosta oli kävelymatkaa Mikon luokse hissun kissun melkein tunnin verran. Linja-auto meni läheltä ja melkein Mikon ovelle, se otti alle 15 minuuttia. Junapysäkille oli 15 minuutin kävelymatka, mutta vaan yksi pysäkin väli.

 Lähdimme aamulla linja-autolla ensin Pinhal Novon junapysäkille ja siitä sitten nopea juna Lissaboniin. Rautatieasemalta taksi lentoasemalle. Terminaalin löydyttyä olikin sitten odotusaikaa ja lento pääsi lähtemään muutenkin myöhässä tiukkojen turvatarkastusten takia. Annoimme kaikki matkatavarat ruumaan, kun pyysivät, koska kone oli aivan täysi. Itselleni en enää uskaltanut jättää käsilaukkuun virkkuukoukkua, vaikka menomatkan virkkasinkin ensimmäistä kertaa lentokoneessa.

 Lento meni hyvin ja kone oli täysi. Jännitystä piisasi, että ehtiikö kone ja me Helsingin koneeseen. Niinhän siinä kävi, että puolelta kun koneen piti lähteä, olimme jonossa heti tasan jälkeen.
Ehdittiin :-)

Aamukävelyllä bongattuja kukkia ja pienet puut ovat ehkä oliivipuita.
Lehdet eivät olleet edes vielä puhjenneet.

 Kuvassa aamukävelykukkasia. Mansikat kypsyivät ja sitruuna- ja appelsiinipuut olivat täynnä hedelmiä. Jokaisessa pihassa oli koira tai koiria ja haukkuivat, kun kuulivat, että joku menee ohi. Ilma oli viileä ja sisällä kylmä. Kävellessä, kun aurinko paistoi, tuli lämmin. Pihoissa oli kanoja ja yksi iso possukin nähtiin. Alue oli maaseutua ja Pinhal Novosta porukat junalla töihin joko Lissaboniin tai Setubaliin.

 Helsingissä oltiin sitten ti-ke yönä puolenyön aikaan ja odotellessa laukkuja Koiviston nimeä ja jotain muuta kuulutettiin ja Harri sanoi, että nyt ne ilmottaa, että laukut jäi. Niinhän ne jäi. Annoimme laukkujen tuntomerkit ja lupasivat ilmoittaa meille kello 14 mennessä Kirkkonummelle (äidin koti), että jos laukut voi hakea Hki-Vantaalta ennen kuin lähdemme kotia päin. Kirkkonummella meni jonkin aikaa ennen kun unimatti tuli.

 Keskiviikkona ei puhelinsoittoa kuulunut ja ajattelimme, että no yritetään soittaa vielä. Lapussa, joka saatiin oli in english speaking henkilö ja ihan turha soitto. Harri sai sitten jostain jonkun kiinni ja saimme selville, että matkalaukut tulee Tikkakoskelle ja sieltä kotiin. Niin kävikin ja torstai aamuna, kun olin töissä, laukut olivat tulleet kotiovelle ja herra sai kapakalat, juustot ja viinit ehjänä perille.

Aika hyvin lähti ruoto irti.

 Harrin tekemät sapuskat Mikon kämpillä. Lähikaupasta ostettua tuoretta kultaotsa-ahventa ja kaasuhella. Kokki täpinöissään. Raikasta valkoviiniä. Ruoka, olut ja viini oli edullista, muuten esimerkiksi karamellit ja toilettituotteet samoissa hinnoissa kun meillä. Kovasti paljon pitivät makeasta ja kahvi juotiin makean jälkiruuan jälkeen pikkusena, tiukkana kahvina.

Isoäidinneliöt Mikon kämpän lattialla ja
punaviiniä kauniissa kuohuviinilasissa.

 Olin joskus aloittanut jämälankaneliöiden virkkaamisen ja otin työn mukaan reissuun. Koneessa oli hyvä virkata ja matka meni nopeasti. Kukaan ei tarkastuksessa kysynyt mitään, vaikka oli metallikoukku. 

Setubal. Vanhakaupunki.

 Lauantaina heräsimme ajoissa ja menimme Setubal nimiseen kaupunkiin meren rannalle. Linja-autolla alle puolen tunnin matka. Siellä kävimme syömässä grillattua kalaa ja kauppahallissa. Siellä olikin jos jonkinlaista elävää......

Harri säikähti, kun löysin itselleni uuden miehen.

  Kyllähän matkailu avartaa ja taas on ihana olla kotona. Mikolla kaikki hyvin ja kiva kämppä ja kämppäkaveri ranskalainen Simon. Puolalainenkin kaveri oli siinä kämpillä, kun Harri teki koko jengille kukkoa viinissä suomalaisittain.

 Yksi juttu vielä. Mennessä löysin vihdoin uusimman Taito lehden lentoaseman kioskilta.

Taito lehti. Piitu Nykoppin ja Sveta Peuran nukkekurssi.

 Meidän ihanalta nukkekurssilta. Olisin niin halunnut ehtiä tekemään yhden nuken näyttötilaisuuteen, mutta aika ei riitä mihinkään.

 KÄSITYÖKEIDAS -ryhmän näyttely puretaan sunnuntaina 3.4 ja tässä vielä pyhien aikana lähetän ryhmäläisille lupaamaani postia. Maija lupasi tehdä kakun ja kahvit tuon minä. Pyrin saamaan näyttötilaisuuden nyt viikolle 16. Sitä ennen pitää aineisto saada arvioitsijoille. Nyt on siis pakko keskittyä olennaiseen.

Hyvää pääsiäistä.

 Sisko Minna ja Kari tulivat eilen käymään ja olin ostanut itselleni oransseja ruusuja pääsiäiskukiksi ja Minna toi sekokimpun. Saimme ihanan kimpun, kun yhdistin molemmat.

Rauhallisia liikkeitä vielä pari päivää ja tiistaina jakun leikkaus sovitukseen ja leningin loppuun ompelu.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Mihin me jäimmekään?

 Kyllä tiistai-ilta ilman käsityöryhmää tuntui ihan tyhjältä. Uskon, että ryhmäläisillä taisi olla helpompaa käsitöiden parissa. Itse tein kovasti töitä, eli käsitöitä töissä. Jossain vaiheessa tuntui, että pitää taas tehdä jotain näytön eteen. On niin helppoa vaan antaa elämän viedä ja säpsähdellä tärkeitä asioita muistaessa.

 Olen päivitellyt Ompelupalvelu Pia Koiviston Facebook sivujen albumeita. Albumeista löytyy mittatilaustöitä, sisustusjuttuja, neuleita ja kaikenlaisia käsitöitä elämäni ja yritykseni varrelta. Sieltä löytyy myös kaikki koulun työpajat, joihin viime vuonna osallistuin ja paljon kuvia nukkemuotoilusta. Nyt koulun albumit on aikalailla päivitetty kuvineen ja teksteineen valmiiksi. Toimikoon Facebook portfolionani.

 Sunnuntaina 28.2 kokoonnuttiin kello 10 Keitaalle pikkuisen pienemmällä porukalla, mutta riittävällä. Aloitimme päällystämällä styrox-levyt kankailla. Kiinnityksessä käytimme nuppineuloja.

Kaija ja Ritva kiinnittävät kangasta styrox-levyyn.

Päällystetyt styrox-levyt.

 Levyt ripustettiin kattokoukkuihin pakettinarulla. Levyt on narulenkkien varassa. Ylös pääsimme tikapuilla ja koukkukeppiä käytimme apuna lenkkien pujotukseen.

 Lyhyelle seinälle viritettiin heinäseipäistä ja verkosta sydeemi, johon sitten vaan pujotettiin töitä tai kiinnitettiin neuloilla. Sydeemi kiinnitettiin seinälle siimalenkkien avulla ylös koukkuihin.

Johanna ja Marja-Leena verkossa.

Herkullinen kahvihetki. Taas jaksaa.

 Tässä vaiheessa nautimme ihanasta Johannan kakusta. Uudestaan hommiin, kun kakku laskeutui.

Miellyttävä pöhinä.

Käsitöitä.

Valmis verkkoseinä.

 Työt vaan esille. Alotitimme lyhyestä seinästä ja ripustimme verkkoon kaikki isoäidinneliöt. Verkon alapuolelle pöydälle neliötyynyt ja keltaset paperitähdet. Lisäksi pöydällä pikkuständissä ilmoitus ja vieraskirja.

Liisa ja Pia.

Ensimmäiseen levyyn kiinnitimme neuleet. Ihania sukkia ja töppösiä. Lapaset ja huivi.

Pink Ladies Ritva ja Pia ripustushommissa.

Neuleet ja Maijan paperipussit.

 Toiseen levyyn laitoimme helmet ja farkkusydämet.

Kaija ja Marja-Leena asettavat korut ja sydämet.

Valmis korulevy ja paperitöitä.

Annikin paperitöitä.

 Saanko esitellä KÄSITYÖKEITAAN näyttely.

KÄSITYÖKEITAAN onnellinen ja ylpeä ohjaaja.

Palautetta :-)

 Eikä siinä vielä kaikki. Näyttely puretaan 1 tai 2.4 lauantaina tai sunnuntaina. Ilmoitan siitä sitten henkilökohtaisesti. Nyt vielä viikko töitä ja sitten poikaa katsomaan Portugaliin isännän kanssa. Aamulento tiistaina 15 ja takaisin seuraavana tiistaina.

KIITOS vielä kaikille yhdessä ja erikseen. Jatketaan harjoituksia.

Rauhallisia liikkeitä ja hyvää yötä.

Näyttelyn suunnittelua.

 Viimeisellä kerralla kävimme läpi valmiita töitä ja kuka mitäkin tuo näyttelyyn. Pyysin ahkerilta ryhmäläisiltä myös nimet töihin, mutta se osoittautui hankalaksi toteuttaa missään teosluettelossa. Töitä oli sen verran paljon. Tyydyimme KÄSITYÖKEIDAS -ryhmän jäsenten nimiluetteloon, jonka kirjoitin vieraskirjaan.

 Keitaan näyttelytila on iso huone, jossa kokoonnuimme ja jossa tarjoillaan lounas. Tilassa on suuria pöytiä ja tuoleja. Pitkällä seinällä on tasohylly koko leveydellä. Keitaan seinät on remontoitu ja esimerkiksi taulut kiinnitetään roikkumaan koukkuihin, jotka ovat kiinni katonrajassa olevassa laudassa.

Pitkä seinä.

 Kuvissa Keitaan edellinen näyttely, jossa oli upeita Paula Ylkäsen maalauksia.

Lyhyt seinä

 Keitaalla oli styrox-levyjä, joista kaksi päätimme päällystää kankaalla pitkälle seinälle. Heinäseipäitä oli rouvilla myös ja niistä lyhyelle seinälle kahden seipään väliin iso verkko. Siihen ripustaisimme töitä. Kaksi muuta seivästä pitkälle seinälle reunoille roikkumaan. Siis suunnitelmahan olisi sillä selvä :-)

Vieraskirja värjätystä kankaasta.
Koristeena värjätty pitsi ja helmikirjailu

Kirjan kirjanmerkki.

 Minä lupasin hoitaa vieraskirjan ja näyttelyilmoitukset. Johanna tuo kakun ja sunnuntaina 28 päivä helmikuuta kello 10 kokoonnuttiin pystytystalkoisiin.

Ilmoitus.

 Nyt tarttis tehdä vielä yksi lasku ja aamulla taas aikainen herätys. Rauhallisia liikkeitä.